Blogien ja muiden syötteiden seuraamisesta

This post is about my recommendation for following blogs/feeds: Check out the Common Craft video below.

Syötteet noin ylipäänsä ovat huisin kätevä tapa seurata päivittyviä nettisivuja. Siis esim. blogeja, uutisia, säätietoja, jne jne.

Jos homma ei ole selvä kuin pläkki, niin tsekkaapa havainnollinen video asiasta.

Tämä dotSub-nimisestä palvelusta löytyvä Common Craft -nimisen firman tekemä video kertoo seikkaperäisesti mitä syötteet ovat ja miten voit seurata niitä kätevästi tämän hetken parhaalla syötelukijalla, Google Readerilla (siis Google lukijalla).



dotSub on mainio palvelu siinä mielessä, että sinne ladatut videot voi tekstittää joko videon palveluun lataava henkilö tai kuka tahansa muu käyttäjä. Ja tämän tekstityksen voi sitten kääntää mille tahansa maailman kielelle.

Tässä videossa on oma ensimmäinen käännökseni: englannista suomeksi, tietty. Suomenkielisen tekstityksen pitäisi näkyä automaattisesti. Jos ei näy, niin valitse pudotusvalikosta kuvan oikeasta alakulmasta.

EDIT: Tekstitys ei näy mun selaimessa ollenkaan. Jos se kiinnostaa, niin videon löydät linki www.snipr.com/dotsub-greader -kautta

Kauneutta - Nocturne

Postataanpa tänne avoimeen Intternjettiinkin oheisen aamukahvihetken inspiraation ja Facebook-"keskustelun"/viestivaihdon aiheesta: mainio tulkinta Wessbergin sävellyksestä Eino Leinon runoon Nocture.

Tämä kiitokseksi Riisisuurimolle viideosta ja mainion tulkinnan jakamiseksi - kun tiedän ainakin yhden ihmisen tätä lukevan :).

Share the love!



Arin kommentti:
"Hieno tulkinta Eino Leinon runosta Nocturne (Wessbergin [sic!] sävellys)." [Wessberg -> Taisto Wesslin]

Joo. On hieno. Nocturne on ollut pitkään yks mun suosikkibiisejä. Vesku Loirin alkuperäisversio ensimmäiseltä Eino Leino -levyltään 70-luvun lopulta on ollut listan kärjessä (joskin myös ainoa, josta mulla on ollut äänite..).

Olen lapsuudesta asti kokenut runossa ja Wessbergin sävellyksessä jotain syvää suomalaista sielunmaisemaa - enkä selvästikään ole fiilisten kanssa yksin.

Kohtuullisen äskettäistä keskustelua runosta Jukka Kemppisen blogissa.

Ensihiutaleet

Leijailivat taivaalta eilen
aamulla metrolle kävellessä.

Molemmat.
Kirpeä kuulas syysaamu.
Nosti mieleen jouluodotuksen.
Hong Kong - Shanghai - Peking - Phuket.

Perhettä ja ystäviä.
Tuskin maltan odottaa.

Töihin tullessa muistin kääntää uuden sivun mainiosta Taivasalla.net-seinäkalenteristä.

Marraskuun valokuva osui jotenkin erityisen suoraan vanhojen ystävien muistelufiilikseen. Kuvassa sattuu (käsittääkseni) olemaan taustalla hyvän ystäni Mikon kotitalo.

Kuva samasta paikasta alla:

From taivasalla.net - valikoituja otoksia

Kuva: Niklas Sjöblom (Creative Commons -lisensoitu)

Sano mitä sanot, mutta kuvat ovat voimakkaita. Erityisesesti hyvät kuvat. Erityisesti lapsuuden hyviä muistoja mieleen tuovat sellaiset.

Kuinkas tässä näin kävi?

Obaman voitto on hurja esimerkki yksiloiden mahdollisuuksista vaikuttaa ratkaisevalla tavalla suuriin kokonaisuuksiin. Kampajan ammensi internetin suomia mahdollisuuksia rakentaen ikiaikaisen amerikkalaisen paikallistason osallistuuden päälle.

Voimaistamisen (empowerment) ja myos demokratian ideaalien riemuvoitto.

Kuten Pleksille kirjoitin, on ollut valtavan inspiroivaa nähdä tätä vaalityota ja omalla, varsin pienellä panoksella, osallistua siihen. Erinäisiä hurjia tarinoita kampanjaan osallistumisesta kuunnellessa tekee todella mieli painottaa oman osallistumisen vähäisyyttä. Vaan samalla ymmärtää hyvin sen mitä Kampanja on toitottanut kaiken aikaa: että pienista puroista on tämä suuri virta kasvatettu. Tästä oiva esimerkki seuraavassa lontoonmurteisessa postauksessa.

Palaan paremmalla ajalla niin fiiliksiin kuin eri näkokulmiin. Nyt sorvin ääreen, kun (tunnustaa täytyy, että) duunit jäivät eilen aika vähälle.

Pitkä häntä rulettaa.

Uuden ajan alku

Huojentunut, hyvä fiilis.

Siihen on helppo tiivistää tuntemukset tässä vaiheessa (klo 22.55 EST - "itäistä talviaikaa") kisakatsomossamme Washington DC:n Capitol Hill kaupunginosassa kolmisentoista korttelia Capitolista suoraan itään.

Oma ennustukseni Obaman n. 344 valitsijamiesäänestä reilun viikon takaa vaatinee hieman justeerausta ylöspäin. Florida näyttää paremmalta kuin osasin toivoa.

Fox News on juuri ennustanut Virginian valitsijamiesäänien menevän Obamalle ja hetkeä aikaisemmin New Mexicon. Floridassa tilanne Obamalla on kaulaa liki 300 tuhatta ääntä, kun kaikista äänistä on laskettu liki 90 prosenttia.

... klo 22.59 myös CNN julisti Virginian Obamalle ... Tämä on historiallinen voitto, joka nosti aikamoisen kiljunnan katsomossa. Ensimmäistä kertaa sitten 60-luvun alun punaniskakotiosavaltiomme on päätynyt demokraateille.

... klo 23.01: CNN julistaa Obamasta presidentin!

Nyt täytyy käydä korkkaamaan skumppaa - tai ainakin uusi kalja -- päivityksiä myöhemmin.

--- EDIT: klo 23.52 EST ---

Vau. Mielentöntä. Fiilis on todella katossa ja tapahtuman historiallisuus alkaa vasta pikkuhiljaa hamottua, vaikka skenaariota on maisteltu jo viikkoja.

Tulosten ensianalyysi näyttää vahvasti silä, mitä eniten toivoin; että vaalien tulos antaisi vahvan mandaatin uudelle suunnalle. Että sen syvin ydin nousisi niiltä väestön osilta, jotka ovat olleet joko historiallisesti polliittisessa varjossa tai jotka edustavat maan tulevaisuutta. Ja näin siinä näyttää käyvän:

96% mustien äänistä
65-68% nuorten, latinojen JA ensiäänestäjien äänistä (ei siis vain nuoret, vaan vastikään rekisteröityneet)

Nyt alkaa Obaman puhe. Lisää päivityksiä myöhemmin.

Etikkatesti

Hauska nähdä, että YLE:n etiikkatesti on taas vielä hengissä. Nimim. törmäsin testiin joskus 1999 hujakkeilla - muistaakseni Sakun viittelöimänä. Silloin palvelu oli kuitenkin varmaan vuoden verran nurin, kun yritin sitä tehdä.

Tällä erää Jussin innoittamana:

Mielipiteitäsi lähimpänä oleva filosofi on Väinö Linna (1920-1992).
[ Lisätietoja filosofista ]

Alla 3 lähintä filosofia ja osumisprosentit:

1. Väinö Linna 78.0%
2. David Hume 77.0%
3. Anthony Giddens 77.0%

Ajatuksiasi eniten vieroksuu Carl Schmitt 45.0%

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustasi:

1. Kirjailija Matti Mäkelä 86.0%
2. Kansantaiteilija, yht.maist. Simo Frangen 80.0%
3. Näyttelijä Mari Rantasila 78.0%

Noh, parei myöhään kuin ei silloinkaan...

Markkinoiden tempoilun jeesustelusta

Nokia lopetti tehtaan Saksassa. Saksa kapinoi. Alex Stubb hutaisi jälleen osuvasti.

Mielenkiintoinen keskusteluketju, vaikka vähän jeesustelulta tuntuiskin. Musta asia ei ole helppo kumpaankaan suuntaan ja tavallansa sillä siisti. Olennaista on mielestäni olla sortumatta kummankaan suunnan populismiin. Kyetä ajattelemaan jollain järkevällä tasolla omien, kehittyneiden ja kehittymättömien markkinoiden etua. Hankala juttu.

Ikävä tosiasia tuntuu olevan, että ihmiset -- varmasti tähänkin keskusteluketjuun osallistuneet -- pakenevat vastuutaan lähes poikkeuksetta sysäämällä pahat asiata "markkinoiden" niskoille. Tai vetäytymällä niiden taakse turvaan.

Markkinoiden kritisoinnin ongelma on siinä, että olemme kaikki osasyyllisiä: jokainen, joka on koskaan ostanut mitään tarjouksesta, miettinyt ostospäätöstä tehdessään hintaa muiden ylevien asioiden yli (asioinut vaikka Ikeassa, H&M:ssä, ostanut Ladan, käyttänyt
hintavertailupalveluita, käynyt Virossa nauttimassa edullisemmasta hintatasosta, jne.) -- ja tietysti myös net jotka mitään omistavat ja vaativat sijoituksilleen tuottoa.

"Syyllisyys"asteemme vaihtelee, mutta lähes kaikki ovat tervassa pyöritettyjä. Osa myös höyhenissä.

Mutta asia ei ole tosiaan helppo. Tehdäkö kaikki itse ja antaa kiinalaisten, afrikkalaisten ja muiden köyhien kärsiä köyhyyden ja matalan kasvun loukusta? Vai avata ovet sepposen selälleen ja (osittain) kusta omaan pakkiin?

Loppukevennykseksi:

Talouselämän päivän piikki 23.1. pistää saksalaiseen marinaan osuvasti:
"Saksalaisia harmittaa, että suomalainen Nokia on saanut Saksassa lähes 100 miljoonan euron tukiaisrahat. Nopeastipa on Saksanmaalla unohdettu se, että tämän vuosituhannen alussa Sonera maksoi Saksaan 4 miljardin tukirahat ostamalla umts-huutokaupassa saksalaista ilmaa."

Vain muutos on varmaa

Vanha ylioppilaskuntavuosien kaverini Jussi haikailee blogissaan menneitä. Toista se oli silloin kun vaan bloggailtiin eikä paljasteltu kaikkea tyhmää Facebookissa.

Kirjoituksen herättämiä ajatuksia kommentissani postaukseen:

Osuvia huomioita, Jussi.

Siinä olet erityisen oikeassa, että sanatonta viestintää ei mikään päihitä. Tämä on sinänsä "ikivanha" juttu: Kuten 80-lukulainen sanonta kuuluu "kädenpuristusta ei voi faksata".

Mutta kyllä nää uudet informaatioteknoloogiset systeemit ovat kovasti ottaneet etumatkaa kiinni. Erityisesti rapakon tältä puolen on kovin kovin mukava, että voi seurailla kavereiden kuulumisia aiempaa selvästi laajemmin.

Musta Facebook on erityisen mainio systeemi siinä, että se tarjoaa mahdollisuuden helposti rajata sitä joukkoa, joka noin oletusarvoisesti lukee kuulumiset.

Kerran intternjettiin laitettu tietysti pysyy siellä ikuisesti -- ja tulee todennäköisesti vastaan juuri silloin kun sitä vähiten toivoisi; sitä ei tule unohtaa (note to self: älä unohda).

Taidamme kyllä joka tapauksessa olla yhdenlaisen yhteiskunnallisen mullistuksen äärellä näiden systeemien kanssa: yksityisyys sellaisena kuin me 1900-luvun kasvatit olemme sen oppineet tuntemaan on kovassa murroksessa.

Ja mihin suuntaan ollaankin menossa, niin musta on kyllä kovin mukavaa, että voi olla yhteyksissa edes näin virtuaalisesti suhun ja muihin vanhoihin kavereihin. Facebook on Suomessa saavutetun kriittisen massa myötä tuonut omalle tutkalle parissa kuukaudessa toista kymmentä vanhaa kaveria keistä en ole kuullut yli kymmeneen vuoteen -- ties missä olisin näihin "törmännyt" ilman Naamakirjaa.

Riemullista syksyn jatketta!

Siinähän se ydin taisikin tulla kirjailluksi kohtuullisen kompaktisti jopa näin meikäläisen sanomaksi. Nämä toisen(?) sukupolven sosiaaliset informaatsiopalvelut ovat kovin mukavia siinä, että ne mahdollistavat ennennäkemättömästi yhteydenpitoa ei pelkästään lähimmäisten vaan myös niiden kavereiden kanssa, jotka muuten olisivat hukkuneet kenties ikiajoiksi historian huminaan.

Panoramio

Vielä yksi kuvapalvelu...

Saimaan kesäretken sunnittelun yhteydessä törmäsin Googlen joku aikaa sitten ostamaan Panoramio-palveluun. Tämän systeemin juju on toisaalta tarjota hyvin yksinkertaista (less-is-more) kuvapalvelua ihmisille, mutta olennaisemmin sijoittaa kuvat kartalle.

Panoramio on integroitu hienosti Google Earth (GE) -palveluun siten, että lähtökohtaisesti kaikki systeemiin ladattavat kuvat käydään palveluntarjoajan puolesta läpi ja kriteerit täyttävät kuvat (joissa on paikkatieto, yms.) lisätään GE-tietokantaan, mistä kuka tahansa pavelun käyttäjä näkee ko. kuvan ko. paikkaa katsoessaan.

Omia Panoramio-kuvia voi selailla osoitteessa panoramio.com/user/739115. Eivät näytä -- ainakaan vielä -- tarjoavan selkokielisiä käyttäjäosoitteita.

Blogi henkiin

Jos ei nyt sadan, niin kuitenkin neljän(!) vuoden ihmettelyn jälkeen lienee korkea aika ryhdistäytyä blogirintamalla ja aloittaa kuulumisten, ajatusten ja/tai edes sattumusten ylöskirjaaminen. Aika todellakin lentää käsittämättömän nopeasti. Tarkoitus on ollut jo pitkään nakutella tänne kuulumiset ja mietteet ja nakella sitten linkkiä niille, jotka kulloinkin ovat mielessä.

Tämän hetken kuulumistenkirjailusuunnitelma -- ah, miten yhdyssanat ovatkaan ihania! -- on kirjailla tänne palstalle voittopuoleisesti kirjalliset kuulumiset, ajatukset, mielenkiintoiset linkit ja sen sellaiset, lähettää pääosin kuvalliset viestit (mahdollisin lyhyin kuvauksin / sutkauksin) Flickr-sivulleni ja pitää Smugmugia jatkossakin varsinaisena valokuva-arkistona. Valokuviani löydät myös Googlen Picasa Web Albums -sivultani. Picasan vissi etu muihin verrattuna on, että sieltä kuvia saa ladatuksia kokonaisina albumeina omalle koneelle kirjaimellisesti yhdellä-kahdella kilkkauksella. Moista kätevää toiminnallisuutta en ole nähnyt missään muussa valokuvapalvelussa.

Kaikki kommentit ovat tietysti mitä tervetulleimpia. On mukava kuulla ketkä ovat sattuneet löytämään tänne. Lyhyetkin kommentit näyttävät kautta blogosfäärin kannustavan ihmisiä myös kirjoittamaan. Saa pistää kuulumisia myös meilitse -- soittaakin.