Uusi vuosi, uusi vuosikymmen, uudet kujeet

Avoimuus uutena(?) perusparadigmana?

Jostain on aloitettava. Suurinkin marssi alkaa yksittäisellä askelella. .. Joka ei edes aina vie eteenpäin.

Tyhjän sivun (lue: vähän, harvoin ja hajanaisesti kirjaillun blogin) kammo(?), Epäonnistumisen pelko, Väärinymmärretyksi tulemisen angsti, noin muutama mainitakseni, ovat luullakseni yksiä suurimmista syistä siihen, että ihmiset eivät jaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan enemmän ja laajemmin (lue: netissä). Eikä em. listaa olisi vaikea jatkaa yhtä tummilla lausumilla.

Siinä missä vanha viisaus kertoo, että tieto (tai tarkemmin sanottuna: tiedon panttaaminen ja epäsymmetrisesti jakaminen) on valtaa, alkaa olla yhä selvempää, että tällä vuosisadalla/-tuhannella(?!) tiedon (ja kokemusten) jakaminen on valtaa.

Tuosta viimevuosituhantisesta (ja sitäkin edeltäneestä) tiedon ja sen panttaamisen vallasta on juuri nyt, uuden vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen viisastuttamana, hyvä ottaa välitön pesäero, ilmoittaa näin koruttomasti sivulauseessa Avoin yhteiskunta -yhdistys perustetuksi, piut paut välittää (tämän tai muiden kirjoitusten) kielioppikysymyksistä - ainakaan näin henkilökohtaisessa blogissa, ja alkaa toimia tämän edellä viittelöidyn "avoimuuden ja jakamisen" paradigman mukaisesti.

Tässä tulikin samalla uuden vuoden ja vuosikymmenen lupaus lausutuksi ääneen.

"Todisteena #1" esitän Naamakirjan (tuon suljetun järjestelmän) sisällä esittämäni kommentin erään ystävän angstiseen kommenttiin, josta röyhkeästi lupaa kysymättä julkaisen pienen osan:

"(...) Kun ei tää ihmisen elo nyt oikein vörki, aina pitää olla kapinallinen kaikessa (...) ja masentua kaikesta. Höh."

... sekä itseoikeutetusti oman kommenttini tähän:

"Olet Suurien Viisauksien äärellä: Sanovat, että Havahtunut Elämä (tjsp) alkaa siitä, kun ihminen miettii vakavasti onko hän hullu - vai ovatko muut.

Ihan vakavasti, masennusta / nykysuomeksi: syvää - ja vähän vähemmänkin syvää - vitutusta on syytä kuunnella ja helliä sen ansaitsemalla intiimillä läheisyydellä.

Masennuksesta puhuttaessa, sattumalta silmiini osunut Unstuck (James Gordon) käsittelee asiaa mielestäni Oikeassa kokonaisuudessa (.. sen pohjalta mitä olen sitä sieltä täältä selaillut, kirjan alkupäästä lukenut) - vastaavia fiksuja kokonaisuuksia on varmasti iso kasa muitakin.

Gordonin lähestyminen menee paljon henkisen puolen sisällön tärkeyteen ja komppaa tässä paljon sitä mitä/mistä es. Anthony de Mello, Pema Chödrön, Eckhart Tolle ja/tai Gandhi kirjoittavat/-ivat.

Olen jättänyt kolmen ensiksimainitun (Gordon-Chödrön) kirjoja Suomeen ystäville, osaksi yhteisille tutuillekin. Nakkaa viestiä tai pirauta, jos haluat lainata, niin yhytän.

For what it's worth."